Ohjeita opasteita suunnitteleville
Näkövammaisen opastamisesta ja näkövammaisille tarkoitetuista opasteista
– Pitääkö opasteissa olla pistekirjoitusta?
Kyllä, jollei kyseessä ole asunto.
”Tuotetaan yleisölle avoimien rakennusten ja muiden tilojen opastetekstit pistekirjoituksella sekä helposti luettavassa ja ymmärrettävässä muodossa.”
YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista, 9 artikla (Esteettömyys ja saavutettavuus).
”Muun rakennuksen kuin asuinrakennuksen tilojen ja asuinrakennuksen yleisten tilojen sekä niiden kiinteän kalustuksen ja varustuksen on sovelluttava liikkumis- ja toimimisesteiselle henkilölle.”
Valtioneuvoston asetus rakennuksen esteettömyydestä, 6 § (Rakennuksen muut tilat).
Kiinteitä varusteita ovat muun muassa opasteet.
– Voiko koho- ja pistekirjoitusopasteet suunnitella minkä värisiksi tahansa?
Vain pieni osa näkövammaisista on sokeita, suurin osa on eriasteisesti heikkonäköisiä ja värien erottumisessa voi olla ongelmia. Voit käyttää eri värejä, mutta varmista, että opasteissa on hyvä kontrasti pohjavärin ja tekstien ja symbolien värin välillä. Yksi tapa tarkistaa kontrasti on muuttaa kuva harmaasävyiseksi: Erottuuko teksti taustasta?
Lisäksi opasteiden täytyy erottua ympäristöstään. Käytä vaalealla seinällä tummaa pohjaväriä ja päinvastoin. Varmista, että opasteissa käytetään häikäisemättömiä mattapintaisia materiaaleja.
– Opasteessa on jo pistekirjoitus, miksi pitäisi olla myös kohosymboleja tai -tekstiä?
Kaikki eivät osaa pistekirjoitusta. Opaste on hyödyksi mahdollisimman monelle, kun sitä voi tutkia aivan lähietäisyydeltä näkö- ja/tai tuntoaistin avulla. Selkeät symbolit ja lyhyet tekstit auttavat myös monia muita, kuten ikääntyneitä, vieraskielisiä ja hahmotusongelmaisia.
Näkövammainen liikkuu rakennuksessa sujuvammin, kun opastekylteissä on huomioitu seuraavat asiat:
- WC-ovien pielessä on opasteet, joissa on kohosymbolit ja -tekstit sekä pistekirjoitus.
- Jos oven pielessä on näkeville opaste, tieto löytyy myös pistekirjoituksella.
- Hissien luona tai porrasaulassa jokaisessa kerroksessa on kerrosopaste, josta selviää, missä kerroksessa ollaan ja mitä kerroksesta löytyy. Hissin nappuloiden vieressä on kerrosnumerot pistekirjoituksella.
- Aulassa on kerroskohtainen kohokartta, johon on merkitty tärkeimmät kohteet.
Pistekirjoitus
- Pistekirjoitus on aina saman kokoista. Sen kokoa ei siis voi suurentaa tai pienentää. Koon lisäksi standardi määrittelee myös muun muassa merkkien ja rivien välistykset.
- Piste on halkaisijaltaan 1,5 mm, sen korkeus pohjapinnasta on 0,5 mm ja se on muodoltaan kupera.
- Pistekirjoituksen ympärille jätetään 5–7 mm suoja-alue, jossa ei ole muuta koholla olevaa tai sormin tunnusteltavaa.
- Yksi kirjain on yleensä yksi pistekirjoitusmerkki ja numerosarjan edessä on numeromerkki. Selkeyden ja luettavuuden vuoksi yksittäisissä pistekirjoitusteksteissä, esimerkiksi tilan nimissä, ei käytetä ison kirjaimen merkkejä, ellei kyseessä ole erisnimi. Pistekirjoituksella ”esteetön wc” on selkeämpi kuin ”Esteetön WC”.
- Tilaopasteissa pistekirjoitusteksti sijoitetaan kyltin alareunaan.
- Käsijohdeopasteessa on rivin alussa portaan ylä- tai alasuuntaan osoittava kohonuoli. Pistetekstissä kerrotaan tärkeimmät nuolen suunnasta löytyvät kohteet ja asiat.
Kohotekstit ja -symbolit
- Kohoteksti ei korvaa opasteessa pistekirjoitusta, mutta se lisää opasteen selkeyttä ja saavutettavuutta.
- Tunnusteltavaksi tarkoitetussa kohotekstissä kirjaimet ovat vähintään 15 mm korkuisia ja aina versaaleja (isoja kirjaimia). Ne ovat perinteisten tikkukirjainten muotoisia. Paras fontti kohotekstiin on sellainen, jossa on kirjainten kaikissa osissa saman paksuinen viiva. Kohoteksti on vähintään 1 mm koholla pohjasta.
- Kohotekstiä käytetään lyhyissä teksteissä, esimerkiksi tilakylteissä oven vieressä, kohokarttojen otsikoissa ja kerrosopasteiden kerrosnumeroissa.
- Muu kuin tunnusteltava teksti kirjoitetaan paremman luettavuuden vuoksi niin, että alkukirjain on isolla ja muuten teksti on pienin kirjaimin.
- Kohosymbolit ovat yksinkertaisia ja selkeitä kuvia. WC-opasteissa käytetään ISA-tunnusta, mies- ja naishahmoja ja muita helposti ymmärrettäviä symboleja. Tilakylteissä käytetään 90 mm kokoisia symboleja, jotka ovat vähintään 1 mm koholla pohjasta.
- Kohokartoissa on usein paljon symboleja ja ne ovat pieniä. Koko symboli tai vain osa siitä voi olla koholla. Tärkeää on, että kaikki symbolit erottuvat toisistaan tunnustellessa. Kartassa on oltava myös symbolien selitykset.
- Olet tässä -merkintä erottuu selkeästi muista symboleista.
- Kohokarttaan merkitään tärkeimmät kohteet, kuten hissit ja portaat, wc:t, asiointipisteet sekä tärkeimmät reitit. Jos kohteessa opastetaan näkövammaisia lattiassa/maassa olevalla kohoraidalla ja äänimajakoilla, merkitään ohjaava raita ja äänimajakat myös kohokarttaan.
- Pistekirjoitustekstirivin alussa käytetään tarvittaessa kohonuolia osoittamaan suuntaa esimerkiksi käsijohdeopasteissa.
- Käsijohdeopaste sijoitetaan portaan kummallekin puolelle (jos molemmilla puolilla on kaide) sekä portaan ylä- että alapäähän. Jos portaassa on kaksi käsijohdetta, opaste kiinnitetään ylempään. Yhdessä portaassa tai luiskassa on siis yleensä neljä käsijohdeopastetta.
Asentaminen
- Koho- ja pistekirjoitusopasteet sijoitetaan niin, että kyltin keskikohta on maasta/lattiasta 140 cm.
- Tilaopaste asennetaan seinään oven viereen oven avautumispuolelle. Näin opastetta lukeva ei ole oven edessä.
- Kerrosopaste sijoitetaan hissin sisällä nappulataulun yläpuolelle ja hissin ulkopuolella tilausnappulan yläpuolelle.
- Hissin tilausnapin, ovikellon tai muun painikkeen opaste asennetaan painonapin ylä- tai alapuolelle tai viereen, enintään 5 cm etäisyydelle. On tärkeää, että opaste on lähellä painonappia, joten voidaan poiketa normaalista asennuskorkeudesta.
- Hissin kerrospainikkeiden pistekirjoitusnumerot sijoitetaan välittömästi painikkeiden viereen.
- Opasteet kiinnitetään esimerkiksi kaksipuolisella teipillä. Ruuvikiinnitystä ei suositella. Jos käytetään ruuveja, ne on sijoitettava tarpeeksi kauas tunnusteltavasta sisällöstä ja niissä ei saa olla mitään sormiin terävältä tuntuvaa.
- Kohokartan suositeltu enimmäiskoko on 800×600 mm, jolloin karttaa voi tutkia paikallaan toinen käsi kartalla ja toinen selitysosalla. Perustellusta syystä voidaan kokosuosituksesta poiketa.
- Kohokartassa alue esitetään oikeansuuntaisena ympäristöön nähden, joten kartan sijainti ja suunta valitaan niin, että suurin osa esitettävästä alueesta on edessäpäin karttaa tutkiessa.
- Kohokartta asennetaan seinälle tai telineeseen 15 asteen kulmaan, jolloin sitä on helpompi tunnustella. Kohokartan luokse ohjataan yleensä ohjaavalla lattialistalla ja kartan kohdalla voi olla myös äänimajakka.
- Kohokartan voi asentaa myös pulpettimaisesti, lattiaan nähden 30-45 asteen kulmassa. Pyörätuolin käyttäjälle on oltava tarpeeksi polvitilaa pöydän/telineen alla.
- Käsijohdeopaste asennetaan käsijohteen takapintaan ylösalaisin, näin opaste on oikein päin sormilla luettavaksi.